30. elokuuta 2013

Minä ja Materia

  Ennen lähtöä takaisin tänne pohjoiseen koin masentumisen tunteen. Viimeisten päivien mantra tuntui olevan "Mulla ei ole mitään kivaa uutta syksyksi". Kyllähän te tiedätte, aina pitää jotain uutta ihanaa olla, kun koulu alkaa. Pakatessani tiistaina tavaroitani kasaan huomasin hokemani muuttuneen suuntaan "Ainii mulla oli tää! Ja tääki!" Kesän aikana oli tavaraa kertynyt niin älyttömästi, että junalla kaikkien niiden kanssa matkustaminen olisi ollut täysin mahdotonta. Joo ei mitään tsäänssiä. Älytöntä. Thank god for auto.



  Minä ja materia, käsi kädessä. Hamstraan kaikkea kaunista, oli kyse sitten vaatteista tai koriste-esineistä. Tälläkin hetkellä tuijotan ikkunalautaani ja siinä nätisti rivissä peiliä, kelloa, lamppua, kynttilää, patsasta, korttia, rasiaa... Ja kaikki ne on mulle jostain syystä niin hemmetin tärkeitä. Se ei onneksi ole asian laita, että ostaisin kaikkea turhaa ja heittäisin pois sitten, kun en enää tykkää. Päinvastoin kaikki hankkimani materia on mulle tärkeää. Vaatteetkaan eivät juuri koskaan ole jääneet kaapin perälle käyttämättöminä.

  Mutta milloin oikein on tarpeeksi? Onko silloinkaan, kun kämpässä ei enää ole tilaa hengittää? Tuskin. Silloin olen varmasti vain onneni kukkuloilla, kun saan tuijotella niin monia kauniita juttuja... No mutta. Ehkä nyt olisi aika miettiä mun ja tavaran suhdetta, ottaa aikalisä, tai vaihtoehtoisesti kirppispöytä ja sanoa heihei muutamille jutuille.

  //Me and stuff. My name could be Stuffida.... Yes. Gotta get some things to flea market. Seriously.

2 kommenttia:

Copyright © Only the space between us | Powered by Blogger

Design by Anders Noren | Blogger Theme by NewBloggerThemes.com