31. maaliskuuta 2014

Musta tuntuu, että olen ehkä elossa

  Se ei ollutkaan ihan niin simppeliä. Viikko sitten odotin paranemista jo parin päivän sisään. Pian seurasikin sitten ensimmäinen sairaalakäynti ja selvisi, että olen ajanut itseni piippuun ja mahdollisesti ehkä jopa vatsahaavan partaalle. Sain lääkityksen ja tänään pääsin ensimmäistä kertaa ulos kämpästä.

  Mä olen stressannut kaikkea mahdollista koulusta ja töiden saamisesta ruokavalioon ja harrastuksiin. Olen juonut litroittain kahvia ja syönyt ties mitä. Ei ihmekään, että tuli stoppi. Mun pitää vähän löysätä, koska olen itselleni todella ankara. Kaikki pitäisi tehdä nyt ja heti ja täydellisesti. Millon musta oikein tuli tällainen? Ennen nautin vain olemisesta, hymyilin paljon enemmän.

  Tässä viikon makoillessani ja mustikkakeittoa siemaillessani olen saanut miettiä elämän prioriteetteja uusiksi. Koulu ei haukkaa siitä piirakasta enää kuin murto-osan. Onnellisuus on nyt prioriteetti numero yksi. :)

  //It wasn't that simple after all. Last week I had to go to the hospital because of this horrible pain in my stomach. It turned out that I've been stressing way too much and my stomach is now having problems with that. I got medication and today I finally got out of our apartment. Since I've been laying in my bed for a week I've had plenty of time to get my priorities reorganized. Happines is now priority number one. :)

10 kommenttia:

  1. Hui! Onneksi sait pysäytyksen ennen kuin olis ollut liian myöhäistä. Vähän samantapaista oon kokenut oman terveydentilani ja itsestäni huolehtimisen kanssa viimekuukausina. Oikein iso kasa positiivista energiaa siulle <3

    VastaaPoista
  2. Onneksi oot jo parantumaan päin! Itsellä kävi kanssa samanlailla ja sairastumisen jälkeen näki asiat aivan eri tavalla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jeps! Kaipa se oli tavallaan, hassua sanoa, mutta hyväkin juttu saada pieni herätys. Ihan mielenterveyden ja elämänlaadun kantilta katsottuna. :D

      Poista
  3. oot aivan älyttömän kaunis!! t.kateellinen

    VastaaPoista
  4. paranemisia ja jaksamisia! olet upea!

    VastaaPoista
  5. Täällä on sort of kohtalotoveri! Kaksi kertaa ollaan jo oltu vatsahaavan partaalla, se kun tuppaa aina toistumaan... Kolmatta odotellessa. Ekalla kerralla makasin viikon sängyssä selälläni, jos nousin seisomaan niin oksensin saman tien. Ällöö, tiedän. Mut sit lopulta tajusin mennä lääkäriin :D Otahan iisisti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No huhu ota sinäkin siellä iisisti, ettei kuitenkaan kolmatta kertaa tule! :D

      Poista

Copyright © Only the space between us | Powered by Blogger

Design by Anders Noren | Blogger Theme by NewBloggerThemes.com