27. marraskuuta 2015

THREE YEARS TOGETHER




  Eilen oli meidän päivä. Miten ihmeessä siitä on jo kolme vuotta? Siitä, että kiivettiin kirjaston katolle ja ihmeteltiin Rovaniemen yötä? Siitä, että juotiin kolmella kaakaolla vatsat kipeiksi, koska ei vaan maltettu vielä lähteä? Hassua muistella, ne ajat tuntuu jotenkin niin kaukaisilta, mutta ei sittenkään. Jokatapauksessa tätä meidän pientä matkaa juhlistettiin eilen illallisella Kappelissa. Oiiiiiii sanon minä. Äiti on aina suositellut Kappelia ja aina siitä ohi käppäillessäni olen ajatellut, että "tuo on ehkäpä kaunein rakennus näillä main." Silti en ollut vielä aiemmin astunut sinne sisään, mutta nyt Iiro yllätti!

  Ja ehkä kuulostaa teistä ihan hassulta, en tiedä, mutta se tuntui jotenkin... maagiselta. Katsoa sitä kaukaa ihailemaani rakennusta yhtäkkiä niin läheltä, avata ovi ja astua sisään. Kattokruunut, ruoan tuoksu ja rento puheensorina... ehkä hymyilin itsekseen ja ehkä tunsin oloni kotoisammaksi kuin missään muualla. Jotenkin äidin tarinat paikasta ja siitä ajasta, kun hän oli siellä vielä itse töissä olivat jotenkin jo valmiiksi luoneet jonkinlaisen hassun tunnesiteen paikkaan. :)


Haha Iiron keskittynyt "nyt otetaan kuva" -ilme.

  Ruoka oli, sanotaanko nyt, taivaallista. Alkupalaksi otettiin glögiä ja erilaisia ihania suomalaisia herkkuja. Pääruoaksi söin ensimmäistä kertaa elämässäni siikaa, siis en ikinä ennen olisi valinnut sitä listalta! Mutta se oli aivan mieletöntä. Illallisen jälkeen sulateltiin vähän kävelemällä ympäri keskustaa. Se oli ihana ilta. Miten onnellinen sitä onkaan, kun on löytänyt seurakseen jonkun niin samanlaisen. Ollaan kesäheiniä, ollaan hyväntahtoisia hölmöjä, jotka nauttivat hetkistä unohtamatta unelmia ja tavoitteita. Ollaan tietynlaisia erakkosieluja, mutta me erakkoillaan yhdessä. :D Ei kai tässä muuta tarvita. ♥

•••

  //Is it already three years from the moment when we climbed on the library roof and observed the night in Rovaniemi? Or from that time we drank cocoa till our stomachs hurt just 'cause we didn't wanna leave yet? I guess it is and we celebrated those three years together with a dinner at Kappeli. I've always adored the building from a distance, but now... it felt kinda magical to see it from near, open the door and step inside. Chandeliers, food smell and relax chatter... I might have smiled and I might have felt like home. Somehow all the stories my mum told me of the place and the time she was working there... somehow it had already created this weird emotional bond to the place.

   The food was, let's just say, divine. For starters we got some glogg and Finnish foods and for dinner I got white fish for the first time in my life. And I would've never chosen that before, but it was amazing! After the dinner we strolled around and it was a lovely night. :) How happy I am that I've found someone so similar beside me. We are both kind fools who enjoy the moments without forgetting our dreams and goals. We are both a bit of a loner souls in certain way but we are loners together. And I think that's all I need. ♥

0 kommenttia:

Lähetä kommentti

Copyright © Only the space between us | Powered by Blogger

Design by Anders Noren | Blogger Theme by NewBloggerThemes.com