30. elokuuta 2015

Testissä brunssi @ Southpark

  Huomenna on Iiron synttärit ja ajateltiin sen kunniaksi käydä vaihteeksi vähän brunsseilemassa kavereiden kanssa. Kohteeksi valittiin hyviä arvosteluja saanut Southpark Helsingissä. Ja pakko sanoa, että itse tykkäsin myös! Jos ette ole vielä kokeilleet, niin suosittelen. :) Valikoimaan kuului runsaasti erilaisia salaatteja, joista kana-caesar oli mun ja muun pöytäseurueen ehdoton suosikki. Lisäksi oli pekonit, munat ja hodareita. Jälkkäripöytä oli aivan ihana. Oli hedelmää, brownieta, uuniomenaa ja pannaria asiallisten lisukkeiden kera - ei valittamista.


  Tarjolla oli lisäksi vaikka ja mitä juominkeja kahvista ja teestä mehuihin ja alkomahooliin. Mikä oli myös plussaa, niin se että kaiken maailman ruoka-allergiat oltiin koitettu ottaa mahdollisimman hyvin huomioon. Kokki tuli itse kertomaan kaikista ruoista sisältöineen, eikä seurueen kananmuna-allergikkokaan saanut ikäviä yllätyksiä. Mutta nautittiin tosiaan hyvästä ruoasta ja seurasta sen vallan sopivan pituisen parin tunnin kattauksen ajan.


  Brunssin jälkeen käveltiin torilla hetken aikaa ja kipitettiin pian sadetta suojaan minnekäs muuallekaan kuin kahville. :D Istahdettiin Forumin Wayne's Coffeeseen ja... niin. Se ei ehkä ollut kokemuksena yhtä superior. Kahvi oli hyvää, ei siinä, mutta mikä ihme on se tuolimeininki? Meitä oli neljä, eikä neljän istuttavaa paikkaa ollut näköpiirissä. Menin ystävällisesti kassalta kysymään, että saataisiinko me siirtää yksi tuoli tuohon reunaan. Haha no ei tietenkään saatu, mutta saatiin kyllä tyly katse ja tyly äänensävy ja ilmoitus siitä, ettei tuoleja todellakaan eikä ollenkaan saa missään nimessä siirtää. :D Voihan sentään, no ei siirretty, mutta olisin uskonut nätimmälläkin äänensävyllä.

  Mutta se siitä avautumisesta haha. Välillä vain ihmetyttää joidenkin ihmisten asenne. Nyt kuitenkin menen suihkuun, syön iltapalan ja keskityn tekemään sotasuunnitelmaa huomiseksi. ;) Heips!

•••

  //Tomorrow is Iiro's bday and we decided to celebrate it today with a couple of friends by having a brunch at Southpark. And what can I say, definitely recommending the place! They had such a great selection of different salads (chicken-caesar was my fave!), eggs and bacon, hot dogs, brownies, pancakes, fruits, owen apples... Yummm! After the brunch we went for a walk and soon it started to rain. Well, what else can you do than go and have a coffee at some place nice and warm? Haha.

    We went to Wayne's Coffee at Forum and that experience wasn't as awesome. The coffee was great, nothing wrong with that, but what's with the chairs? There were four of us and no table for four so I went and asked from the lady behind the counter if we could move one chair so we could all sit together. Well, no! Of course not! :D And I got the most rude look and attitude from the staff... We didn't move the chair but gosh you could've been a bit nicer. But that's enough with complains! I'm gonna take a shower and make plans for tmrw. ;) Bye!

23. elokuuta 2015

☽ White ☾


  Tässä vielä asua torstain Taiteiden Yöstä. Näin jälkikäteen ajateltuna oli vallan tyhmää laittaa kokovalkoinen asu, kun tarkoituksena oli nimenomaan syödä. :D Ja menihän se mekko pilalle. Tietysti. Thai-kastiketta siellä sun täällä, mutta sainpahan nauttia asusta edes yhden illan verran haha. Tuhkimotarina ja silleen. Mä niin haluaisin pitää enemmän valkoisia vaatteita, mutta ei vaan jaksaisi koko ajan pelätä niiden tahriintumista. Mutta toisaalta, jos olisin valinnut nuudeleiden sijaan riisin? If you know what I mean.

  Mekko ja kimonohapsujuttu ovat kummatkin Romwelta. Ja p.s. älkää ostako sieltä. Laatu ihan kuraa paria vaatetta lukuunottamatta, mikä ei nyt pakosti tullut mitenkään yllärinä... Viimeistäänkin tämän kokeilun jälkeen panostan ihan suosiolla laadukkaampaan. Mutta nämä vaatteet olivat tosiaan ihan ok ja tykkäsin kombon fiiliksestä. :) Ainiin, tältä illallta on myös videota. Eli jos hotsittaa katsoa, niin tänne tai sivupalkkiin tihrustelemaan! :)


  //And here is my outfit from The Night of the Arts. Silly to wear white when you know your gonna eat a lot. And yes I ruined my dress, ofc. Thai sauce everywhere, but hey! Got to enjoy this outfit at least for one night, right? Cinderella story and so on. I'd love to wear more white but don't wanna worry all the time about getting stains everywhere. But then again if I only chose rice over noodles? If you know what I mean.

   The dress and the kimono fringe thing are both from Romwe. And p.s. don't buy anything from them. Quality sucks excluding a couple of pieces, which didn't come as a surprise. But after this experiment I will totally pay for quality clothes. But these two pieces were ok and I like the vibe of the combo. Oh, and I also vlogged this night so if interested click here. :)


22. elokuuta 2015

Kaksi aika herkkua päivää


  Kuinka moni teistä oli Helsingin Taiteiden yössä? Meikäläinen teki sellaisen alkuillan visiitin Teurastamon Night Marketin (en muuten maistanut sirkkoja nyyh!) kautta keskustaan ihailemaan kaikkea satunnaista. Ihmisiä, hulinaa, valoja, katuruokaa, fiilistelyä, actionia... Sellaisesta mä tykkään, ihan simona, enkä olisi malttanut ollenkaan lähteä kotiin! Siellä olisin viettänyt vaikka koko yön, mutta kotona odotti nakkieläimet...

  Vaikka Brklyn Bakeryn älyttömän ihanien sokeripommimuffinssien jälkeen vannottiin, ettei kosketa sokeriin enää hetkeen, löydettiin me tänään itsemme tivolin herkkutiskiltä sanomasta "hattaraa ja jäätelöä". Kaiken kaikkiaan olleet erittäin makeat kaksi päivää, kirjaimellisesti ja ei niin kirjaimellisesti. Ja vielä makeampaa teki kaikesta ah niin ihana aurinko!
•••

  //How many of you were at The Night of the Arts in Helsinki? I went to see the Night martket at Teurastamo (didn't eat crickets tho!) and from there we headed downtown. People, fuss, lights, street food, action... That's how I like it and I didn't wanna go home! I would have been there but the dogs were waiting at home...

   Although after eating Brklyn Bakery's wonderfully lovely sugar bomb cup cakes we sweared we wouldn't touch sugar for a while, we found our selves at the funfair treat stand saying "cotton candy and ice cream, please". So it has been truly sweet two days, literally and also not so literally. And the sun made it all even sweeter!


16. elokuuta 2015

Blogini on armahdettu


  Ihanaa, että sain teiltä noinkin paljon responssia edelliseen postaukseen! Eli on vielä joitakin persoonia siellä ruudun toisella puolella, hienoa. ^^ Blogi siis on ja pysyy. Niinhän se on, että nykyään ei kommenntiboksit oikein kukoista, etenkään meillä pienemmillä bloginpitäjillä. On niin paljon blogeja, ettei lukijat enää jaksa kommentoida samalla tavalla kuin ennen. Blogin ja lukijan suhde on muuttunut siihen suuntaan, että blogin lukija on enemmänkin ottavana osapuolena. Kommunikaatiota ei vaan synny niin kuin ennen vanhaan. Mutta se on ihan okei, ehkä ihmiset vielä innostuvat uudestaan! :) On vain mukava silloin tällöin saada tietää, että siellä myös on joku jolle jutustella.

  Asiasta minne lie, soitin äsken jollekin ukolle ja haetaan siltä meidän uusi divaani keskiviikkona. En malta oottaa! Mä niin näytän sen teille heti. Tässä se koti rakentuu pikkuhiljaa. Etsinnässä vielä ainakin tumma, pyöreä kahvipöytä ja verhoja meillä ei ole vieläkään haha. Jos vaikka pystyttäisiin pitämään pikkujoulutuparit!

•••

  //It was lovely to get that much response from you! So there are still some people reading my stuff, good! So my blog stays alive. :) Nowadays especially smaller blogs just don't get that much comments. There isn't as much communication between the blogger and the reader as it used to be. But it's ok! It's just sometimes nice to know that there is still someone to talk to.

   But anyway, I just called some man and we're gonna get our new divan from him on wednesday. I can't wait! I'm gonna show it to you right away. Our home is slowly coming together. We are still looking for a dark, round coffee table and we still don't have any curtains haha. Maybe we can have a pre-christmas/house warming party!


11. elokuuta 2015

Uusi kamera ja blogimaailman kohtalo


  Hyvää iltaa! Tai ainakin mulla on tällä hetkellä ilta, kun tätä kirjoitan. Ensin ihanat uutiset, eli olen nyt vihdoin saanut uuden kameran (Canon EOS M3), jossa on flip up screen! Olen niin tohkeissain. Kun paketti kolahti Hyvinkään sen jonkun Siwan hyllyyn, niin oma elämänlaatuni parani välittömästi. Videoita on nyt superkiva kuvata JA koska kamerassa on kaikenmaailman wifit, niin saan otettua kivoja instakuvia! Nykylapset ja elektroniikka... Mutta nyt on tullut taas vimma kantaa kameraa mukana, ollaan jo ihan frendit. ^^

  Sitten olen tässä pohtinut tätä blogia. Olen taas innostumassa kirjoittamaan, mutta mietityttää ylipäätänsä blogimaailman kohtalo. Lukeeko näitä enää kukaan? Onko siellä vielä ihmisiä, jotka lukevat vanhoja kunnon blogeja? Blogia on niin hurjan mukava kirjottaa ja kuvien ottamisessakin on ihan eri fiilis kuin videoimisessa. Mulla on tullut jotenkin sellainen fiilis, että haluaisin taas innostua blogeista haha! Antakaa kuulua itsestänne ystävät! Jos siellä on vielä joku, jolle kirjottaa, niin kirjotan! :))

•••

  //Good evening! Or atleast it's evening now when I'm writing this to you. At first the good news, I have a new camera (Canon EOS M3) which has a flip up screen! So excited. When I got the package my quality of life upgraded to the next level. It's so fun to film videos now and bc it has a wifi I can take nice instagram pics! Today's children and electronics...

   Then I've been thinking about this blog. Do people still read these? Are there people who read blogs? Writing to my blog feels so wonderful and taking pictures gives you a whole different feeling than filming videos. I have a fun feeling that I want to get excited about reading blogs again haha! Let me hear from you my friends! If there is still someone out there to write to, I will! :))

4. elokuuta 2015

Kämppää ja elämän draamaa

  Edellisestä kerrasta on meidän kämppä saanut vähän enemmän eloa. Muutamat huonekalut on ostettu ja yksi mun ehdottomista favoriteista on meidän olohuoneen sohva. Kauan olin myös haaveillut kunnon kirjahyllystä, johon mahtuisi kaikki mun kirjat ja tulevaisuudenkin kirjat. Ja nyt mulla on sellainen hylly. :) Tykkäilen kyllä paljon siitä, mihin suuntaan tämä kotikulta on menossa. Näyttää ja tuntuu ihan omalta!



  Elämää on maustanut kauniit vanhat rakennukset, aurinko, ei niin aurinko, työhaastattelut, naapurin Wayne's Coffeesta noudetut aamu lattet, kodin suunnitteleminen ja ylipäätänsä elämän suunnitteleminen. Ja kaikki tämä on ollut niin ihanaa, niin ihanaa. Mutta kaikki ei kuitenkaan loppujen lopuksi mennyt ihan niinkuin oltiin suunniteltu... Koska täällä on nyt sitten ollut vähän draamaa ja surullisia naamoja.

  Muistatteko Nuun? Se on se meidän vanhempi mäyräkoira. Yksi päivä tässä tultiin kotiin Ikeasta ja ihmettelin, että miksi Nuu ei tullut ovella vastaan. No hän oli halvaantunut. Takajalat eivät toimineet ollenkaan ja ajettiin raukka hirveätä kyytiä sairaalaan. Aamulla se pääsi leikkaukseen. Toinen vaihtoehto olisi ollut jättää leikki siihen, mutta eihän se ollut se meidän vaihtoehto. Tsäänssit neidin paranemiseen ei olleet neurologin mukaan huikeat. 10%-40% mahdollisuus, että koira kävelisi vielä.


    Ne oli aivan hirveitä päiviä. Aivan hirveitä. En ole ikinä pelännyt niin paljon. Nyt neiti on kuitenkin kotona. Ei hän vielä kävele, mutta hyvä merkki on se, että hän tuntee jo jonkin verran. Toivottavasti hyvien uutisten putki jatkuisi ja saataisiin nakki kuntoon. Eli sellaisia meininkejä täällä päässä. Tein muuten nyt vihdoin kunnon aikataulun mun blogeiluille ja vlogeiluille, etten taas jotenkin unohda. En oikeasti ymmärrä, mihin päivät menee! Käsittämätöntä... Mutta nähkäämme siis pian. Moiks! :)

•••

  //Our home feels more like home than before. We've got some new furnitures and one of my absolute favorites is our rokokoo sofa. And I've been dreaming of a proper bookshelf where I could fit all my books and all my future books. And now I have one! Beautiful old buildings, sun, not so sun, job interviews, morning lattes from Wayne's Coffee, house planning and life planning - that's what my life has been about. But as expected life won't always go like planned.

   You remember Nuu? She's our older dachshund and so so dear to me. One day when we got home from Ikea, she didn't come to the door to say hi. Well, she was paralized. Her hind legs weren't moving. We drove lie crazy to the vet and in the morning she got to the surgery. We weren't willing to give up and that was the only way to get her back. The neurologist didn't give very good prognosis, something like 10%-40% chance that she'll ever walk again.

   Those we're absolutely horrifying days, I've never been so scared. But now our girl is back home. She isn't walking yet but good news is that she does have some life in her legs. Hopefully she'll get better, thats all I wish for. So that's what's up with us. Andi btw made a real schedule this time for my blog and vlog! Just so I won't some how forget about everything again... Were do the days go? You tell me. See you soon, bye!

Copyright © Only the space between us | Powered by Blogger

Design by Anders Noren | Blogger Theme by NewBloggerThemes.com